Olen tässä pähkäillyt, että mitä ihmettä voi hankkia lahjaksi vanhemmilleen, joilla on jo kaikkea, ja jotka eivät välitä yleensäkään mistään krääsästä tai tavaroista? Vaikka nytkin on ollut puhe, ettei ostella lahjoja puolin eikä toisin, niin kyllä mä jotain pientä aina haluan antaa. Nyt en vaan yksinkertaisesti keksi että mitä...rahaa ei kummosesti ole käytettävissä, ja nämä perinteiset kynttilät ja suklaarasiatkin tuntuu niin vaatimattomilta. Tietenkään sen lahjan ei tarvitse mikään iso tai kallis olla, mutta kun pää on yksinkertaisesti nyt niin tyhjä, etten keksi mitään.

Typylle on onneksi aina helppoa toi lahjojen hankkiminen, mutta sitten kun aletaan miettiä, että mitäs siipalle, saati kummipojalle, niin taas on mulla sormi suussa. Siippa on tosin toivonut puhelimeensa 8 gigan muistikorttia, ja sen todennäköisesti ostankin, mikäli se nyt ei maltaita maksa...mutta mitä 8-vuotiaalle kummipojalle, jolla on jo kaikkea?Mä RAKASTAN lahjojen antamista, mutta tämä päättäminen on aina yhtä vaikeaa meikäläiselle.

Stressata voi siis hyvin monenlaisista asioista. Lisää stressiä tähänkin päivään tuo se, että eilisissä yt-neuvotteluissa selvisi jotain meidän lähitulevaisuudesta. Nelisenkymmentä henkilöä "lomautetaan toistaiseksi" heti vuoden alusta...ja muille taloon jääneille myös lomautusviikkoja lisätään ensi vuoden puolella samalla kun työmuotomme muuttuu 3/6-vuoroon. Se, miten se uus vuorosysteemi sit käytännössä menee, jääpi nähtäväksi...muutoksen tuulia kovasti siis työrintamalla.

Tämän lomautuspäivän olen ajatellut käyttää siten, että valkkaan noita kirppikselle vietäviä kamoja, ja alan hinnotteleen niitä. Mun pöytävaraus kirppikselle on tosin vasta parin viikon kuluttua, mutta hyvähän se on tuokin homma ajoissa aloitella.

Eilen oli kaverini kanssa puhetta, että viikonloppuna lähdettäis tenavien kanssa joillekin lasten juhlille, jotka paikallisella koululla järjestetään. Lauantaina on myös joulukadun avajaiset, joita ei tietenkään voi väliin jättää, ja sunnuntaiksi olen ajatellut suunnistaa joulukonserttiin. Siinähän sitä on ohjelmaa kovasti yhdelle viikonlopulle. Pakko sitä on näköjään käyttää kaikki tilaisuudet hyödyksi, jos meinaa, etten jämähdä sohvan pohjalle tölläämään tv:tä ja syömään jääkaappia tyhjäksi. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin totaalinen pysähtyminen ja saamattomuus, ja tämä lomautushan antaa erittäin hyvät lähtökohdat juuri tuon tyyppiselle "toiminnalle".

Viime päivinä olen kärsinyt taas "huono äiti/vaimo/ystävä/jne-syndroomasta". Olen ollut jotenkin äärimmäisen pahantuulinen koko ajan, ja sitä on tullut purettua huutamalla yhdelle jos toisellekin läheiselle. Pitäis taas jotenkin päästä purkaamaan näitä paineita ja patoutumia. Nyt on tasan niin huono fiilis, että en jaksa mitään "ylimääräistä". Yksikin väärä sana, ja meikä on heti raivon partaalla. Otetaanpa esimerkki; siippa kävi juuri ovella kyselemässä, että mitäs sä meinasit laittaa tänään ruuaksi...sanoin, että en yhtään mitään. Kaapissa on kalakeittoainekset, että jos ruokaa haluat, niin tee itse. Että osaan olla huono ihminen...tämä on niitä päiviä taas, kun haluaisin olla ihan rauhassa, yksin omien ajatusteni kanssa, ilman mitään häiriötekijöitä. Ruuan tekeminen ei todellakaan ole juuri nyt päällimmäisenä mielessä. Kyllä tämä tästä...