Ohhoh, niin on taas aikaa kulunut viime kirjoituksestani. Joulu tuli ja meni, hädin tuskin sitä ehti taas huomatakaan...näinhän mulla usein käy; ensin hössötän joulun takia viikkotolkulla, ja sit koko joulu on ohi hujauksessa. Ei vaan, oikein kiva joulu meillä oli, tosin olin kyllä aattoaamuna aivan puhki, ja tuntu etten selviä siitä päivästä. Unet oli jotenkin jääny vähille edellisyönä, ja typy tuli aattoaamuna kuuden aikaan "potkimaan" hereille, kun oli niin täpinöissään...

Mulle ehkä parasta joulussa on aina ollut se kynttilöiden tuoma tunnelma, ja se hetki, kun enkelikello otetaan esille joulupöytään. Jo lapsena sitä suurin silmin ihmettelin sydän onnesta pakahtuen, ja edelleen sillä on mulle suuri vaikutus:) Toki se joulun rauha ja yhdessä olo on myös tärkeää, sehän on selvä.

Ihan perinteinen joulu meillä oli; aatonaattona vietiin haudoille kynttilät, aattoaamuna paistettiin kinkku ja koristeltiin kuusi, syötiin riisipuurot ja lähdettiin mun vanhemmille joulun viettoon. Vanhemmilla vieraili myös joulupukki, joka jollain oudolla tapaa muistutti yhtä erittäin flirttiä työkaveriani...meinasin revetä, kun pukki alkoi ehdottelemaan, että minähän voisin varmaan tulla apulaistontuksi lahjoja jakamaan...noniin mutta ilmeisen kilttejä olimme koko perhe olleet, sillä lahjoja saimme taas yllin kyllin.

Mulle ehkä se paras lahja oli tuo Gunnareitten uus levy. Kaikista ennakko-odotuksista ja kriitikoiden mollauksista huolimatta, ja ehkä juuri niiden vuoksi minun korvaan tuo Chinese Democracy kuulostaa kyllä törkeän hyvältä. Toki siinä on pari täytebiisin makuista kipaletta, mutta pääsääntöisesti kyllä tykkään tosta uudesta soundista, ja eritoten Axlin äänestä, joka on saanut uusia mielettömiä sävyjä tällä uudella levyllä. En ymmärrä tota useiden kriitikoiden kommentointia levyn vanhanaikaisuudesta, tai että se ei ole ns. ajan hermolla. Tuntuu muutenkin, että useat kriitikot ovat lytänneet levyn ihan vain sen vuoksi, että bändi nyt vain on yleisesti ottaen enää pelkkä vitsi, kun sitä levyä on väsätty vuosikaudet jne. Hemmetti, minusta levy kuulostaa Guns`N`Rosesilta hyvinkin pitkälti, mutta kuulostaa silti tuoreelta. No, makuasioita nämäkin, ja mielipiteitä on monia, mutta mä kyllä tykkään tosta levystä tosi paljon, ja olen varma, että levy tulee soimaan stereoissani vielä kauan.

En ole varmaan ainut, joka taas kerran valittaa sitä, että on tullut ylensyöneeksi joulun aikaan. Laatikot ja muut alkaa todellakin tursuta jo korvista, mutta ei auta...niitä on siis jäljellä vieläkin, joten ainakin vielä pari päivää yritämme mättää jouluruokia. Muutenkin tämä joulukuun bilemeininki alkaa jo väsyttää. Sillon ennen jouluahan oli ne ammattiosaston pikkujoulut, ja mun synttärit, joissa molemmissa tuli ns. vedettyä tappiin tämä ilonpito. Synttärit oli kyllä ihan oma lukunsa...tytöt piti todellakin vähän hauskaa mm. testaamalla rattikelkkaa aamuyöstä meidän takapihalla ym. kehittävää. Taidettiinpa vielä videoidakin kaikki ne meidän häröilyt. Kiitos muuten ihanille ystäville ihanista lahjoista...Charon-groupie -t-paita on ollut kovassa käytössä, ja kopio Johnny Deppin Patti Smith-maalauksesta on kehyksissä seinälläni kunniapaikalla.:)

Vielä on uuden vuoden bileet tiedossa, ja etukäteen hirvittääkin, että kuinka mä niistä selviän...:) Tänä vuonna ollaankin menossa hyvien ystäviemme luo Pohjanmaalle uuden vuoden viettoon, joten siitä tulee taatusti hauskaa...

Heti tammikuun ekasta päivästä alkaen alkaa sitten mun kuntokuuri. Oikeesti tällä kertaa. Kuntokuuri tulee pitään sisällään myös raittiuslupauksen...pitääkö se sitten viikon, tai kuukauden tai puoli vuotta, niin ajattelin nyt ryhtyä siihen jokatapauksessa. Mulla on paino karannut ihan käsistä, ja muutenkin kaikkia ihan ihme oireita ilmenee nykyään, joten pakko on alkaa taas vahtimaan, mitä suuhunsa laittaa...

Näissä tunnelmissa voinenkin jo toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2009. Olkaahan ihmisiksi:)

Joulufiilistä pukkaa päälle! Vihdoinkin olen siinä pisteessä, että voin vain pysähtyä odottelemaan joulua. Leipomiset on tehty, lahjat paketoitu, siivoukset suoritettu, joten mun puolestani joulu vois vaikka tulla jo.:)

Tänään kun on vielä ammattiosaston pikkujoulutkin, niin eiköhän siellä viimeistään ala päästä jonkinmoiseen fiilikseen. En ole aikoihin ollut missään bilettämässä, ja vaikka yleensä inhoan noita tilaisuuksia, missä ollaan työporukan kans liikenteessä, niin tätä iltaa oikeesti odotan. Tarkotus ois syödä ja juoda ittensä kipeeksi...jiihaa!

Kävin tällä viikolla tekemässä kokonaista yhden työpäivän. Se olikin sitten yllättäen 14-tuntinen, kun tavoistani poiketen lupauduin ylitöihin. Olinkin sitten koko seuraavan päivän niin kipee, joten tuskin tämä mielenhäiriöni tulee kovin pian toistumaan.

Ens viikko mulla onkin pitkästä aikaa ihan kokonainen työviikko, ja sehän pitää sisällään 5 yötä putkeen. Ai hurja, en edes muista, millon oon viimeks tehny viis yötä putkeen (no muistanpas, vuosi sitten!), joten voipa äkkiseltään ottaa koville. Ja heti sen viiden yön jälkeen onkin sit luvassa mun synttäribileet. Tällä kertaa tosin bileet ovat erittäin vaisut (?) ja minimaaliset, vain muutama hyvä kaveri on tulossa "glögille", mutta se nyt passaa mulle oikein hyvin. Mulla kun ei oo muutenkaan ollut tapana juhlia synttäreitäni isommalti, kuin vain joka viides vuosi...

Aika hurjaa, että täytän jo 37. En todellakaan tunne itteäni niin vanhaksi. Välillä koen olevani vielä ihan kersa, joka ei tiedä maailmasta ja elämästä yhtään mitään. Ei elämä nyt sentään enää yhtä vaikeeta ole kuin mitä se oli 15-kesäisenä, eli silloin kun koko maailma tuntui olevan meikäläistä vastaan, ja kaikesta piti vetää herne nenään. Moni asia on toki tasoittunut tässä vuosien varrella, ja kai jonkin sortin kypsyyttäkin joissain asioissa on tapahtunut, mutta kyllä sitä vieläkin välillä on ihan pihalla asioista:) Joskus kuun kuuntelen esmes työkavereitteni juttuja, niin me ollaan kyllä niin eri aaltopituuksilla niitten kans, ettei enempää enää vois olla. Aika harva tuolla esmes käy festareilla ja keikoilla enää tässä iässä, saati, että olis millään tapaa kulttuurista tai musiikista kiinnostunut, mikä taas mulle on ihan elinehto. Toki on heitä, joille musiikki merkitsee jotain tangokuninkaallisia, pubikaraokea ja iskelmäfinlandioita, mutta mä en taas saa tollasista mitään irti. Mä tuun varmaan käymään rokkikeikoilla vielä kuuskymppisenäkin, mikäli kunto vaan sallii, ja hyviä bändejä riittää. Niin että varokaa vaan teinit. Se harmaapäinen, rollaattorilla liikuskeleva mummeli hakaneulaposkineen (?), ja HIM-t-paitoineen sitten parinkymmenen vuoden päästä tuolla baanalla olen juuri minä. I´ll rock till I drop. Tai jotain:)

Onkohan se AC/DC nyt tulossa ens kesänä Suomeen vai ei. Jos on, niin sinne täytyy yrittää saada liput. Itse en kyllä ko. bändistä välitä, mutta isäntä sitäkin enemmän. Jos vaikka sais hommattua jotenkin sille synttärilahjaks liput..en tosin edes tiedä, että koska mahdollinen lipunmyynti mahtaa alkaa, mutta kunhan tässä nyt spekuloin. Tuskin ne liput ennen joulua myyntiin tulee, että joulupukin konttiin ehtisivät...??   

Näillä näkymin tulemme viettämään joulua mun vanhemmilla. Yleensä ollaan vuoroteltu aina niin, et ne on joka toinen vuosi meillä, ja päinvastoin. Pukki täytyy vielä tilata, sillä meidän typy kuitenkin vielä uskoo joulupukkeliin ihan täpöillä.

Viime jouluna meillä olikin ihan loistava pukki tonttuineen aattona. Soittivat hanuria ja laulattivat meitä. Tosin sillä sekunnilla, kun pukki astui meille ovesta sisään, niin typy juoksi kiireesti mun helmoihin piiloon, vaikka oli ensin viikkotolkulla luvannut jututtaa pukkia, laulaa jne. Meni ns. pupu pöksyyn. Tänä vuonna kuulemma ei käy niin...:) Sehän nähdään...

 

 

Alkaa jo tympiä nämä lomautukset. Oikeesti ootan torstaita, kun taas pääsen töihin, peräti yhdeksi päiväksi. Niin, ja ens viikolla saan tehdä kokonaiset viis päivää töitä. Jee! Sitten onkin lähes kuukauden tauko edessä, ennenkö tarvii seuraavan kerran töihin raahustaa.

Olen ollut aivan hemmetin laiska ja saamaton. Koko ajan takaraivossa häilyy se ajatus, että jotain oikeesti fiksua vois näinä "loma"päivinä tehdä, mutta en osaa oikein ryhtyä mihinkään. Yritin jotain kirjettä eilen raapustaa, mutta en saanut muutamaa riviä enempää tekstiä aikaan. Laiskuuden huippu. Tai luovuuden loppu. Miten vaan.

Sekin kyllä lievästi haittaa keskittymistäni mihinkään, kun tuntuu, että täällä kotona on koko ajan joku nykimässä hihasta, että anna sitä, tee tätä jne.:) Olis ihanaa, että voisin joku päivä istahtaa vaikka lehteä lukemaan ilman keskeytyksiä. Niinä hetkinä toivon niin palavasti sitä omaa pientä piilopirttiä jossain mettän keskellä, jonne voisin joskus aina kadota muutamaksi päiväksi rauhottumaan keskenäni, ja keräämään voimia arkea varten. Mulle se oma aika ja rauha on aina ollut tärkeetä. En jaksa kauheeta ihmispaljoutta ja hälinää ympärillä kuin hetkittäin.

Tässä just yhden saksalaisen ystävän kanssa juteltiin, miten siellä heillä päin koko kylän väki kerääntyy muutaman kerran vuodessa pitämään yhteisiä naapurijuhlia jonkun luo. Että senkun menee naapuriin (jota et edes vielä tunne), ja kysyy, että tuletko ens viikolla juhliimme, niin jo vain sieltä tullaan sankoin joukoin, ja kaikilla on  niin mukavaa...mun on henk.koht. hyvin vaikeeta kuvitella, että täällä Suomessa vois tapahtua moista. Tai ehkä joissain tapauksissa, jos alkoholia on ämpäritolkulla tarjolla. Nämä saksalaiset kun viettävät moisia RUOKAjuhlia aina naapurustonsa kanssa. Kuulostaa oikeesti ihan kivalta.

Suomessa on kyllä tämän oman rauhan ja yksityisyyden arvostus huipussaan esim. saksalaisiin verrattuna. Ei täällä meidän kylässä ainakaan voi mennä tosta noin vain soittaan naapureitten ovikelloa ja kutsua heitä syömään tms. Johan ne hulluina pitäis! Tosin, mulla/meillä taitaa se hullun maine jo olla muutenkin, että haitanneisko tuo sit loppupeleissä mitään...Välillä sitä tuntee ittensä vähän niin kuin julkisuuden henkilöksi täällä päin, kun kaikki tuntuvat tietävän meidänkin asiat paremmin kuin me itse. Kerrankin menin käymään yhdellä kioskilla, jossa myyjä, jota en ollut koskaan edes nähnyt, alkoi kysellä multa kaikenlaista, että etkös sä asu perheinesi siellä ja siellä ja olet töissä siellä ja siellä...siinä vaan suu auki möllötin, ja ihmettelin, että kuka tuo ihminen on, ja miten se minun elämästä tietää noin paljon, kun itse en ollut koko ihmistä ennen tavannut. Vastaavia tapauksia tulee ilmi viikoittain...Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suomalaiset arvostavat yksityisyyttä!:) Minä en halua yhtään enempää julkisuuden henkilöksi kuin nyt jo tunnun täällä olevan!!!

Itsenäisyyspäivänä sain itteni raahattua lenkille. Oli ihanan kirpeä pikkupakkanen, joten mikäs tuolla oli ulkoillessa. Mä niin toivon, että kelit nyt pysyiskin tällaisena. En jaksa sitä pimeyttä ja loskaa nyt yhtään. Täytyykin tässä joku päivä ottaa taas kamera tonne lenkille mukaan, siellä saa taas aivan loistavia kuvia aikaan...

Olipa muuten yllättävä tuo eilinen Idols-finaali. Olin satavarma, että Pete nyt ei ainakaan putoa, mutta niin vain sit kuitenkin kävi. Mulle on ihan sama kuka tuosta kolmikosta, tai nyt siis enää kaksikosta, voittaa, sillä kaikki ovat omalla tavallaan hyviä. Tykkään kaikista. Harmi vaan, että turhan usein tuo Idols-mylly sit lopulta kääntyy näitä nuoria lupauksia vastaan. Levyt on mitä on, ja sitä leimaa sitten kannat lopun ikäs...

Itse tältä musiikkirintamalta tällä hetkellä odotan eniten Harmajan (www.harmajaraahe.fi) levyä, mikä helmikuussa näillä näkymin ilmestyy. Vihdoin tarjolla sellasta oikeasti tunnelmallista ja herkkää musiikkia, missä ei kikkailla mitään ylimääräisiä, ei olla minkään vallalla olevien musatrendien perään...enkä vähiten ylistä bändiä loistavan ja komean ja karismaattisen ja UPEAäänisen laulajansa, J-P Leppäluodon takia. Se mies on mulle puolijumala, jos nyt näin voi sanoa, nimenomaan noiden edellämainittujen seikkojen tähden. Voi kunpa Charon lähtis myös keikoille piakkoin, niitäkin ikävöin... 

 

 

Lukaisin tässä pari päivää sitten jonkun lehtijutun, jossa oli ihmiset saaneet kertoilla omia outoja makumieltymyksiään, tyyliin maksalaatikkoa ei voi syödä ilman mansikkahilloa jne...hauska artikkeli, jonka jälkeen jäin itsekin miettimään vastaavia omalta kohdaltani. Jokaisella ihmisellä varmaan on ne omat, oudot pikku tapansa ja mieltymyksensä, jotka ei ehkä itsestä tunnu niin oudoilta, mutta joita ilman elämä olisi niin erilaista...Itseltä tuli nyt lähinnä mieleen tällaisia juttuja...

Paahtoleipää tehdessä ja siihen "päällisiä" valittaessa, järjestyksen on ehdottomasti oltava tämä: 1) margariini 2) juustoviipaleet 3) leikkeleet. Auta armias jos menet laittamaan sen kinkkuviipaleen siihen alimmaiseks voin jälkeen, niin ihanan paahtiksen maku kärsii heti! Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kun se juusto sulaa silleen kivasti siihen margariinin päälle, niin leivän maku paranee huomattavasti. Ja huom! Paahtoleivän päälle ei missään nimessä mitään rehuja enää, muuten kokonaisuus kärsii!

Kun olen lähdössä baanalle, niin itsensä kuntoon laittaminen iltaa varten on ehdottomasti aloitettava hiuksista. Ensin muotovaahdot, tupeeraukset, lakat, ja vahat, ja sitten vasta aletaan keskittyä meikkauspuoleen. Miksikö näin? Siksi, että hiukset ovat naisen kruunu (näin on joku fiksu mulle joskus kertonut), ja sen mukaan, miten se tukka suostuu lopulta päähän asettumaan, on valittava meikkaustyyli, värit jne. Homma ei yksinkertaisesti toimi, jos teet ensin meikin, ja sitten vasta alat laitella tukkaa. Kuontalosta tulee väistämättä toispuoleinen tai jotenkin muuten vaan outo.

Tähän joulunaikaan liittyen mulla on myös yksi hassu tapa. Kun niitä konvehtirasioita aletaan syödä, niin mun on ensin ihan pakko syödä ne parhaat päältä, eli ne, missä on joku minttutäyte, tai likööritäyte tms. Armotta jätän kaikki imelät toffee-ja nougatkonvehdit viimeiseksi ja pitkin hampain syön kyllä nekin lopulta, mutta aina ensin on saatava ne makeimmat, muuten menee hyvä konvehtirasia ihan hukkaan...

Tässä vain muutamia esimerkkejä omista oudoista (?) tavoistani, suurin osa taitaa olla julkaisukelvottomia, joten pysyköön ne ihan vaan omana, ja perheen, tietonamme...:)

Mutta palatakseni siihen ruoka-artikkeliin vielä, niin tiedänpä yhdenkin henkilön, jonka on aina ihan pakko hernekeittoa syödessään levittää siihen päälle pari juustoviipaletta sulamaan, tai että maksalaatikon kanssa pitää aina saada grillimakkaraa. Tai että mitään makarooniruokaa ei voi missään nimessä syödä ilman aurajuustoa. Makuja on monia, ei voi muuta sanoa!:)

...mutta tässä silti lyhyt katsaus viime päivien tapahtumiin. Eipä sillä, että mitään maailmoja mullistavaa olisi tapahtunut, mutta anyway...

Lauantaina oltiin lasten juhlissa. Olin tullut aamukuudelta töistä, ja puolilta päivin piti olla jo koululla. Pari kaveria oli lapsineen meidän kans liikenteessä. Toinen heistä oikein rakas ystävä. Ei oltu taas moneen kuukauteen nähty, ja mie olin odottanut, että jee, päästään vaihtaan taas kuulumisia ja höpöttelemään kaikkea tyhmää, niin vielä mitä. Ei osattu puhua juur mitään, tai ehkä tilanne moiseen ei ollut paras mahdollinen siinä lasten hälistessä ympärillä, mutta kuitenkin tuli harvinaisen typerä olo, ja alkoi suoraan sanoen vituttaa koko homma. Viime aikoina se on yleensäkin mennyt niin, että se oon minä, joka näitä meidän harvoja tapaamisia koittaa järjestää, eli sieltäpäin ei taatusti tule aloitetta mihinkään.Ja sen harvan kerran kun sit saadaan jotain järkättyä, niin tuntuu, että ihan sama oisinko siinä mukana vai en. Plääh. En jaksa moista. En nyt. Toki meillä on ollut näitä samanlaisia kausia ennenkin, ja ne on aina olleet ohimeneviä, mutta kyllä se silti aina ihmetyttää. Olkoon. Pääasia oli, että lapset sai touhuta keskenään kuitenkin. 

No, juhlien jälkeen oli vuorossa joulukadun avajaiset, joita minä ja typy varmaan ootimme tasan yhtä paljon:) Räntäsade varmaan latisti tunnelmaa aikalailla, eikä se tonttukuoron epävireinen laulukuorokaan kovin korvia ilahduttanut, mutta onhan tolla tapahtumalla mulle aina tietty tunnearvo. Näin yhtä vanhaa tuttuakin tuolla, samaten kuin seuraavanakin päivänä...Täytyy sanoa, että tämä kyseinen ihminen, sanotaanko häntä nyt vaikka nimellä E, aiheuttaa minussa edelleen hyvin paljon monenlaisia tunteita, ja pitkästä aikaa tunsin samoin kuin silloin joskus...onnen ja kauhun sekaisia tunteita, joita en vieläkään osaa käsitellä. Se ihminen on vain NIIN karismaattinen (tai jotain...) jotenkin, että vie jalat alta...koko loppupäivän olinkin sitten kuin Hangon keksi, sillä kyllä ne sanat ja ilmeet ja kaikki jäi taas syvästi mieltä lämmittämään...

Sunnuntai-iltana väsäilin jo yhden vuokallisen perunalaatikkoakin jouluksi. Nam, että siitä tulikin hyvää. Tänään on vuorossa porkkanalaatikon valmistus. Pitäisi myös viimeistellä nuo mun kirpparikamat siihen kuntoon, että ne voi sitten ens viikolla vain käydä heittelemässä hyllyille.

Tänään duunissa ilmeisesti tulee jonkinlaisia uusia vuorolistoja seinälle. Eli meillä kun vaihtuu vuoden alusta uusi vuorokäynti, ja kun niitä irtisanomisiakin nyt on tulossa 40 hengelle, niin kaikki vuorot, ja hommat menee uusiksi. Omasta kohtalostani en vielä tiedä yhtään. Tällä viikolla kai tulee kirjeet kotiin heille, ketä irtisanotaan, joten kyllä tuo postin haku jotenkin aiheuttaa kylmiä väreitä tällä hetkellä...mä olen tämän viikon kokonaan lomalla, ja ens viikollakin käyn duunissa vain perjantaina, joten jännityksellä odotan, mitä siellä duunissa taas tapahtuu mun poissaollessa.

Suuresti harmittaa se, että jouduin myymään Helldone-lippunikin poijes, kun ei yksinkertasesti ole varaa lähteä sinne HIMin keikalle uutena vuotena. Junat ja hotlat kun ei ole ilmaisia. Se on meilläkin kahdelta hengeltä tollanen vuorokauden reissu syömisineen ja juomisineen hyvinkin 300 egeä, ja sellasta rahaa ei nyt ole varaa pistää menemään. Talolainat painaa päälle, ja just oli tilattava 900 euron edestä öljyäkin, joten rahat menee nyt ihan muihin tarpeisiin. Harmittaa kyllä pirusti, sillä ois ollut taas niin loistavaa nähdä HIMpulat, mutta ei auta...jospas sitä keksis uudeks vuodeks jotain muuta kivaa sit.

Pikkujoulureleet kävin eilen hommaamassa, joten ootellaan nyt niitä pippaloita sitten...