...mutta tässä silti lyhyt katsaus viime päivien tapahtumiin. Eipä sillä, että mitään maailmoja mullistavaa olisi tapahtunut, mutta anyway...

Lauantaina oltiin lasten juhlissa. Olin tullut aamukuudelta töistä, ja puolilta päivin piti olla jo koululla. Pari kaveria oli lapsineen meidän kans liikenteessä. Toinen heistä oikein rakas ystävä. Ei oltu taas moneen kuukauteen nähty, ja mie olin odottanut, että jee, päästään vaihtaan taas kuulumisia ja höpöttelemään kaikkea tyhmää, niin vielä mitä. Ei osattu puhua juur mitään, tai ehkä tilanne moiseen ei ollut paras mahdollinen siinä lasten hälistessä ympärillä, mutta kuitenkin tuli harvinaisen typerä olo, ja alkoi suoraan sanoen vituttaa koko homma. Viime aikoina se on yleensäkin mennyt niin, että se oon minä, joka näitä meidän harvoja tapaamisia koittaa järjestää, eli sieltäpäin ei taatusti tule aloitetta mihinkään.Ja sen harvan kerran kun sit saadaan jotain järkättyä, niin tuntuu, että ihan sama oisinko siinä mukana vai en. Plääh. En jaksa moista. En nyt. Toki meillä on ollut näitä samanlaisia kausia ennenkin, ja ne on aina olleet ohimeneviä, mutta kyllä se silti aina ihmetyttää. Olkoon. Pääasia oli, että lapset sai touhuta keskenään kuitenkin. 

No, juhlien jälkeen oli vuorossa joulukadun avajaiset, joita minä ja typy varmaan ootimme tasan yhtä paljon:) Räntäsade varmaan latisti tunnelmaa aikalailla, eikä se tonttukuoron epävireinen laulukuorokaan kovin korvia ilahduttanut, mutta onhan tolla tapahtumalla mulle aina tietty tunnearvo. Näin yhtä vanhaa tuttuakin tuolla, samaten kuin seuraavanakin päivänä...Täytyy sanoa, että tämä kyseinen ihminen, sanotaanko häntä nyt vaikka nimellä E, aiheuttaa minussa edelleen hyvin paljon monenlaisia tunteita, ja pitkästä aikaa tunsin samoin kuin silloin joskus...onnen ja kauhun sekaisia tunteita, joita en vieläkään osaa käsitellä. Se ihminen on vain NIIN karismaattinen (tai jotain...) jotenkin, että vie jalat alta...koko loppupäivän olinkin sitten kuin Hangon keksi, sillä kyllä ne sanat ja ilmeet ja kaikki jäi taas syvästi mieltä lämmittämään...

Sunnuntai-iltana väsäilin jo yhden vuokallisen perunalaatikkoakin jouluksi. Nam, että siitä tulikin hyvää. Tänään on vuorossa porkkanalaatikon valmistus. Pitäisi myös viimeistellä nuo mun kirpparikamat siihen kuntoon, että ne voi sitten ens viikolla vain käydä heittelemässä hyllyille.

Tänään duunissa ilmeisesti tulee jonkinlaisia uusia vuorolistoja seinälle. Eli meillä kun vaihtuu vuoden alusta uusi vuorokäynti, ja kun niitä irtisanomisiakin nyt on tulossa 40 hengelle, niin kaikki vuorot, ja hommat menee uusiksi. Omasta kohtalostani en vielä tiedä yhtään. Tällä viikolla kai tulee kirjeet kotiin heille, ketä irtisanotaan, joten kyllä tuo postin haku jotenkin aiheuttaa kylmiä väreitä tällä hetkellä...mä olen tämän viikon kokonaan lomalla, ja ens viikollakin käyn duunissa vain perjantaina, joten jännityksellä odotan, mitä siellä duunissa taas tapahtuu mun poissaollessa.

Suuresti harmittaa se, että jouduin myymään Helldone-lippunikin poijes, kun ei yksinkertasesti ole varaa lähteä sinne HIMin keikalle uutena vuotena. Junat ja hotlat kun ei ole ilmaisia. Se on meilläkin kahdelta hengeltä tollanen vuorokauden reissu syömisineen ja juomisineen hyvinkin 300 egeä, ja sellasta rahaa ei nyt ole varaa pistää menemään. Talolainat painaa päälle, ja just oli tilattava 900 euron edestä öljyäkin, joten rahat menee nyt ihan muihin tarpeisiin. Harmittaa kyllä pirusti, sillä ois ollut taas niin loistavaa nähdä HIMpulat, mutta ei auta...jospas sitä keksis uudeks vuodeks jotain muuta kivaa sit.

Pikkujoulureleet kävin eilen hommaamassa, joten ootellaan nyt niitä pippaloita sitten...