Joulufiilistä pukkaa päälle! Vihdoinkin olen siinä pisteessä, että voin vain pysähtyä odottelemaan joulua. Leipomiset on tehty, lahjat paketoitu, siivoukset suoritettu, joten mun puolestani joulu vois vaikka tulla jo.:)

Tänään kun on vielä ammattiosaston pikkujoulutkin, niin eiköhän siellä viimeistään ala päästä jonkinmoiseen fiilikseen. En ole aikoihin ollut missään bilettämässä, ja vaikka yleensä inhoan noita tilaisuuksia, missä ollaan työporukan kans liikenteessä, niin tätä iltaa oikeesti odotan. Tarkotus ois syödä ja juoda ittensä kipeeksi...jiihaa!

Kävin tällä viikolla tekemässä kokonaista yhden työpäivän. Se olikin sitten yllättäen 14-tuntinen, kun tavoistani poiketen lupauduin ylitöihin. Olinkin sitten koko seuraavan päivän niin kipee, joten tuskin tämä mielenhäiriöni tulee kovin pian toistumaan.

Ens viikko mulla onkin pitkästä aikaa ihan kokonainen työviikko, ja sehän pitää sisällään 5 yötä putkeen. Ai hurja, en edes muista, millon oon viimeks tehny viis yötä putkeen (no muistanpas, vuosi sitten!), joten voipa äkkiseltään ottaa koville. Ja heti sen viiden yön jälkeen onkin sit luvassa mun synttäribileet. Tällä kertaa tosin bileet ovat erittäin vaisut (?) ja minimaaliset, vain muutama hyvä kaveri on tulossa "glögille", mutta se nyt passaa mulle oikein hyvin. Mulla kun ei oo muutenkaan ollut tapana juhlia synttäreitäni isommalti, kuin vain joka viides vuosi...

Aika hurjaa, että täytän jo 37. En todellakaan tunne itteäni niin vanhaksi. Välillä koen olevani vielä ihan kersa, joka ei tiedä maailmasta ja elämästä yhtään mitään. Ei elämä nyt sentään enää yhtä vaikeeta ole kuin mitä se oli 15-kesäisenä, eli silloin kun koko maailma tuntui olevan meikäläistä vastaan, ja kaikesta piti vetää herne nenään. Moni asia on toki tasoittunut tässä vuosien varrella, ja kai jonkin sortin kypsyyttäkin joissain asioissa on tapahtunut, mutta kyllä sitä vieläkin välillä on ihan pihalla asioista:) Joskus kuun kuuntelen esmes työkavereitteni juttuja, niin me ollaan kyllä niin eri aaltopituuksilla niitten kans, ettei enempää enää vois olla. Aika harva tuolla esmes käy festareilla ja keikoilla enää tässä iässä, saati, että olis millään tapaa kulttuurista tai musiikista kiinnostunut, mikä taas mulle on ihan elinehto. Toki on heitä, joille musiikki merkitsee jotain tangokuninkaallisia, pubikaraokea ja iskelmäfinlandioita, mutta mä en taas saa tollasista mitään irti. Mä tuun varmaan käymään rokkikeikoilla vielä kuuskymppisenäkin, mikäli kunto vaan sallii, ja hyviä bändejä riittää. Niin että varokaa vaan teinit. Se harmaapäinen, rollaattorilla liikuskeleva mummeli hakaneulaposkineen (?), ja HIM-t-paitoineen sitten parinkymmenen vuoden päästä tuolla baanalla olen juuri minä. I´ll rock till I drop. Tai jotain:)

Onkohan se AC/DC nyt tulossa ens kesänä Suomeen vai ei. Jos on, niin sinne täytyy yrittää saada liput. Itse en kyllä ko. bändistä välitä, mutta isäntä sitäkin enemmän. Jos vaikka sais hommattua jotenkin sille synttärilahjaks liput..en tosin edes tiedä, että koska mahdollinen lipunmyynti mahtaa alkaa, mutta kunhan tässä nyt spekuloin. Tuskin ne liput ennen joulua myyntiin tulee, että joulupukin konttiin ehtisivät...??   

Näillä näkymin tulemme viettämään joulua mun vanhemmilla. Yleensä ollaan vuoroteltu aina niin, et ne on joka toinen vuosi meillä, ja päinvastoin. Pukki täytyy vielä tilata, sillä meidän typy kuitenkin vielä uskoo joulupukkeliin ihan täpöillä.

Viime jouluna meillä olikin ihan loistava pukki tonttuineen aattona. Soittivat hanuria ja laulattivat meitä. Tosin sillä sekunnilla, kun pukki astui meille ovesta sisään, niin typy juoksi kiireesti mun helmoihin piiloon, vaikka oli ensin viikkotolkulla luvannut jututtaa pukkia, laulaa jne. Meni ns. pupu pöksyyn. Tänä vuonna kuulemma ei käy niin...:) Sehän nähdään...